Viikko 38 Soi kunniaksi Luojan (virsi 462)


Kuuntele äänitevirsi 462

Pieni virsitieto

sibeliusTämän virren säveltäjä Jean Sibelius syntyi Hämeenlinnassa 8.12.1865. Hän aloitti musiikkiopintonsa jo varsin nuorena; ensin pianonsoiton viisivuotiaana ja sävelsi ensimmäisen kappaleensa 9-vuotiaana. Hänen varsinaiseksi pääsoittimekseen vaihtui kuitenkin teini-iässä viulu.

Sibelius opiskeli musiikkia ensin Suomessa, ja sitten ulkomailla, mm. Saksassa ja Itävallassa. Hän on edelleenkin maailmalla tunnetuin suomalainen säveltäjä. Sibelius julkaisi viimeiset uudet sävellyksensä noin 60-vuotiaana; ja kuoli vuonna 1957, 91-vuotiaana.

Virsikirjamme virsi 462 on alun perin sävelletty vuonna 1897 Helsingin yliopiston promootiojuhlallisuuksiin. Sibelius ei siis oikeastaan tarkoittanut sitä virreksi vaan se oli kuorolaulu. Aikaa myöten siitä on kuitenkin tullut yksi Sibeliuksen suosituimpia yhteislauluja. 

”Soi kunniaksi Luojan” liittyy sanoituksessaan vuodenaikoihin, ja erityisesti kesään. Siinä kerrotaan, kuka on luonut maailman ja säätää vuoden kiertokulkua. Virressä käytetään Jumalasta nimeä Luoja erityisesti tuomaan esille sitä, kuinka kaikki elämässämme on lahjaa häneltä. 

Virren kirjoittajista professori Aukusti Waldemar Koskimies (1856-1929) oli tunnettu koulumies, tutkija ja runoilija, normaalilyseon suomen kielen yliopettaja. Kolmannen säkeistön kirjoittaja Ilta Koskimies (1879-1958) oli hänen vaimonsa.


Viikon aihe    

Työ
Palvelu


Yhteys uskonnon opetussuunnitelmaan

Keskeiset sisällöt: Luottamus ja turvallisuus, Arvokas ja ainutlaatuinen elämä, Luterilaisen kirkon elämä 

Uuden uskonnon opetussuunnitelman mukaiset otsikot: 

  • Vuorisaarna
  • Joosef-kertomus
Edellisen opetussuunnitelman mukaisten uskonnonkirjojen otsikoita:
  • Kuka saa siunauksen (Tähti 3, Otava)
  • Usko kantaa järven yli, Kristityt purjehtivat samassa veneessä (Tähti 4, Otava)


Keskusteluaiheita ja kysymyksiä sekä virren sisällön pohdintaa

Mitä työtä haluaisit tehdä isona? Miksi?

Mitä tarkoittaa palveleminen?

Mikä on lasten työtä?

Voiko toisen auttaminen ja palveleminen olla hauskaa?

Mitä kaikkea ihminen voi säätää ja ohjata? (”Hän säät ja ilmat säätää…”)


Toimintavinkki

Ottakaa selvää virren 462 säveltäjästä. Milloin ja missä hän syntyi? Mikä oli hänen oma soittimensa? Missä hän asui? Miten hän vaikutti Suomen musiikkielämään? Tehkää aiheesta vaikka ryhmätyöt luokan seinälle. 


Kirkkovuodessa (Kirkkokäsikirjan mukaan)

Teema: Kristityn vapaus

18. sunnuntai helluntaista

Liturginen väri: vihreä

Usko Kristukseen vapauttaa ihmisen perustamasta elämäänsä omien tekojen, perinnäissääntöjen ja toisten ihmisten mielipiteiden varaan. Kristus päästää seuraajansa vapauteen ihmisten asettamista rajoituksista mutta sitoo heidät totuuteen ja rakkauteen. Kristuksen rakkaus näyttää suunnan kristityn elämälle, teoille ja valinnoille.

Lähteet:

evl.fi-sivuilta Evankeliumikirja ja kirkkovuosi 



Päivänavaus

Haittaako traktori virren ymmärtämistä?

Pekka Huokuna (2011)

Virren 462 sanat dia-esityksenä: virsi 462 Soi kunniaksi Luojan sanat (pdf)

  1. dia: traktori
  2. dia: otsikko
  3. dia: 1. säkeistö
  4. dia: 2. säkeistö
  5. dia: 3. säkeistö

Traktori1 (1 of 1)kuva: Juha Jäntti

Virren kolmannessa säkeistössä saattaa jäädä mietityttämään, mitä runoilijalla oikein on ollut mielessään. Ennen kuin nykyiset maatalouskoneet on keksitty ja saatu käyttöön, työ maataloissa oli todella raskasta. Monet viljan viljelemiseen vaadittavat työtä veivät aikaa ja kyllä siinä hiki virtasi. Leipää ei pöytään saatu ilmaiseksi. Työ omalla pellolla ei edes riittänyt – sadonkorjuun jälkeen piti vielä viedä jyvät myllyyn, jotta saadaan jauhoa. Sitten vasta päästiin lämmittämään uunia ja leipomaan.  Silloin kun tämä virsi tehtiin leipää ei noin vain kaupasta haettu.  Mitähän runoilija on tarkoittanut, kun virressä lauletaan: ”Siis kiitos, Herra taivaan, kun lahjas meille toit ja päivän työhön, vaivaan taas puhtaan leivän soit.”  Puhdas leipä on tarkoittanut sellaista ruokaa, johon ei ole tarvinnut lisätä vaikkapa puunkuorta eli pettua. Näin jouduttiin Suomessakin ennen vanhaan tekemään, kun ruokaa ei ollut riittävästi.  Mutta suurempi kysymys on se, että sanotaanko tässä virressä, että kaikki ruokamme olisi Jumalan lahjaa?  Kyllä se olisi varmasti suututtanut niitä, jotka ovat joutuneet tekemään kovaa  työtä leipänsä eteen.

Kysymys ei olekaan siitä, että Jumala antaisi meille ruoan noin vain lahjana. Virressä kiitetään siitä, että ihmisen työ on kantanut hedelmää. Nimittäin ellei taivaallinen Isä anna kasvua, ellei luonnon jokavuotinen uuden elämän ja kasvun ihme toteudu, ei ihmisillä ole ruokaa – eikä tulevaisuutta.  Meidän ravintomme syntyy edelleenkin ihmisen työn ja Jumalan luomishyvyyden yhteisenä tuloksena.  Meillä on aihetta kiittää Luojaa, kaiken elämän ylläpitäjää, joka on kutsunut meidätkin mukaan tekemään työtä hänen luomakunnassaan.

Harva meistä nykyään viljelee maata.  Ympäristön kanssa me olemme kaikki tekemisissä. Ajatus siitä, että meidät ihmiset on asetettu hoitamaan tätä maailmaa on tärkeä. Vaikka Aukusti Koskimies ei tätä virttä kirjoittaessaan sitä osannutkaan arvata, se on nyt edelleen ajankohtainen. Jokaisella meillä on vastuumme siitä, että hoidamme yhteistä maapalloamme hyvin.

Virren lopussa on tärkeä muistutus:  Jos olemme voineet omalla työllämme saada aikaan tuloksia, tarkoitus ei ole, että nauttisimme niistä itsekkäästi.  

Suo, että ilomielin

myös jaamme leipämme

ja sydämin ja kielin

sua lakkaamatta kiitämme.

päivänavaus: Pekka Huokuna (2011)

Tulosta sivu