Päivänavaus 1 virteen 472a 

Nyt silmäin alla Jeesuksen

Mitä sanot kun lähdet ruokapöydästä?

-Kiitos!

Miksi sanot niin? Mistä kiität silloin? Hyvästä ruoasta tai ruoasta ylipäätään; vaikka se ei olisi mielestäsi niin hyvääkään. Kiität myös ruoantekijää; hän on ajatellut sinua ja käyttänyt aikaansa tehdäkseen ruokaa.

Ilman ravintoa ei voi elää. Ruoan ja juoman lisäksi tarvitsemme lämpöä ja turvaa; vaatteet ja kodin. Tarvitsemme myös hoivaa ja läheisyyttä; muita ihmisiä. Ruoka on kuitenkin ensimmäinen elinehto.

Kaikilla ei ole riittävästi ruokaa ja joillakin sitä on taas yllin kyllin. Virressä 472 lauletaan: Sä Herra kaikki ravitset, siis siunaa pöydän antimet. Siunaamisen pyytämisellä pyydämme samalla, että ruokaa riittäisi kaikille. Se on meille myös muistutus siitä, että muistamme kiittää ruoasta.

Kerran Jeesuksen luona oli niin paljon ihmisiä, että ruoka loppui kesken. Pienellä pojalla oli mukanaan repussa viisi leipää ja kaksi kalaa. Jeesuksen ihmeellisellä siunauksella nuo pienen pojan eväät riittivät kaikille. Tämä Jeesuksen antama Elämän leipä ei lopu keneltäkään kesken.

Loruttelemme ja teemme kaikuna:

Pieni leipä -laitetaan sormella ”leipä” toiselle kämmenelle

oli kädessä Jeesuksen.

Pieni leipä

sai kokea siunauksen. -siunataan leipä toisella kädellä

Pieni leipä

riitti kaikille. -jaetaan leipää; käsi tekee kaarroksen

Taivaan Isän -nostetaan käsi ylös

lapsille. -tehdään lapsi-tukiviittoma (paina kämmenelläsi alaspäin kuin taputtaisit lapsen päätä; muutaman kerran)


Elämän leipä -”murretaan” leipää

on lahja Jeesuksen. -etusormella näytetään ylhäältä sydämeen

Elämän leipä -”murretaan” leipää

tuo meille siunauksen. -kädet siunausasentoon

Elämän leipä -”murretaan” leipää

riittää kaikille -jaetaan leipää

Taivaan Isän -nostetaan käsi ylös

lapsille. -tehdään lapsi-tukiviittoma


(loru: Kristiina Larjava)


Lauletaan virsi 472 (a-sävelmällä).


teksti: Mari Torri-Tuominen

Leipää



Päivänavaus 2 virteen 472a

Nam! Ranskiksia. Jouluruokien jälkeen monessa perheessä maistuu ihan toisenlainen ruoka. Ranskiksia ja hampurilaista saattaa tulla ikävä, kun ensin kotona on monta päivää valmisteltu jouluruokia ja sitten vähintään yhtä monta päivää syöty laatikoita, kinkkua ja rosollia. Mutta eivät ranskiksetkaan pakastepussissa synny. Niilläkin on oma tarinansa.

Syksyllä maanviljelijä valitsee vuoden perunasadostaan siemenperunat. Ne hän laittaa odottamaan läpi pimeän talven. Keväällä, kun ulkona valo alkaa lisääntyä perunat alkavat kasvattaa ituja. Maanviljelijä tarkastelee vuoroin perunoiden ituja ja käyskentelee vuoroin pellon laidalla ja odottaa lumien sulamista. Sitten, kun maa on riittävästi sulanut ja multa sopivasti alkanut lämmetä kevätauringossa, on aika istuttaa peruna. Kellarista hän hakee siemenperunat. Niissä on jo pitkät idut, valmiina tarttumaan kiinni multaan ja kasvattamaan vartta ja uutta perunaa. Peltoon hän kaivaa perunalle vaon ja pudottelee perunat sopivan välimatkan päähän toisistaan. Sillä ei ole väliä miten päin pottu maahan putoaa, se osaa kyllä kasvattaa vartta ylös maan pinnalle ja perunanmukuloita alas multaan.

Sitten, kun perunat ovat maassa, ei maanviljelijä voi kuin odottaa, ja toivoa parasta. Luoja antaa vuoroin sadetta ja auringonpaistetta ja niistä maanviljelijä on iloinen. Pinnan alla, näkymättömissä, kasvavat perunan mukulat. Maanviljelijä ei näe, onko sato tänä vuonna hyvä vai huono. Hän suuntaa katseensa taivaalle ja toivoo parasta.

Syksyllä, koululaisten jo aloitettua uuden lukukauden, maanviljelijä nostaa perunan ylös maasta. Yksi perunanmukula on kasvattanut viisi uutta, toinen viisitoista. Uudet perunat kerätään talteen ja lähetetään jatkojalostukseen. Ne, joista tulee ranskalaisia, pestään, kuoritaan ja leikataan oikean kokoisiksi. Ranskisten näköisiksi. Kaupan pakastealtaasta ranskikset sitten päätyvät kotiuunin pellille ja lopulta lautaselle saakka. Vaan ketä pitäisi ruuasta kiittää? Entäpä, jo se menisi vaikkapa näin:

Kiitos keittäjälle, joka perunat paistoi.

Kiitos autokuskille, joka perunat toi paistettavaksi.

Kiitos kauppiaalle, joka perunat myi kuljetettavaksi.

Kiitos tehtaan työntekijöille, jotka perunat valmisti myytäväksi.

Kiitos maanviljelijälle, joka perunat kasvatti valmistettavaksi.

Kiitos Luojalle, joka perunoille kasvun antoi.


Tulosta sivu