Päivänavaus virteen 462: Soi kunniaksi Luojan

Kuuntele virsi 462 

Virren 462 sanat diaesityksenä (pdf)

Haittaako traktori virren ymmärtämistä?

Pekka Huokuna (2011)

Traktori1 (1 of 1)kuva: Juha Jäntti

Virren kolmannessa säkeistössä saattaa jäädä mietityttämään, mitä runoilijalla oikein on ollut mielessään. Ennen kuin nykyiset maatalouskoneet on keksitty ja saatu käyttöön, työ maataloissa oli todella raskasta. Monet viljan viljelemiseen vaadittavat työtä veivät aikaa ja kyllä siinä hiki virtasi. Leipää ei pöytään saatu ilmaiseksi. Työ omalla pellolla ei edes riittänyt – sadonkorjuun jälkeen piti vielä viedä jyvät myllyyn, jotta saadaan jauhoa. Sitten vasta päästiin lämmittämään uunia ja leipomaan.  Silloin kun tämä virsi tehtiin leipää ei noin vain kaupasta haettu.  Mitähän runoilija on tarkoittanut, kun virressä lauletaan: ”Siis kiitos, Herra taivaan, kun lahjas meille toit ja päivän työhön, vaivaan taas puhtaan leivän soit.”  Puhdas leipä on tarkoittanut sellaista ruokaa, johon ei ole tarvinnut lisätä vaikkapa puunkuorta eli pettua. Näin jouduttiin Suomessakin ennen vanhaan tekemään, kun ruokaa ei ollut riittävästi.  Mutta suurempi kysymys on se, että sanotaanko tässä virressä, että kaikki ruokamme olisi Jumalan lahjaa?  Kyllä se olisi varmasti suututtanut niitä, jotka ovat joutuneet tekemään kovaa  työtä leipänsä eteen.

Kysymys ei olekaan siitä, että Jumala antaisi meille ruoan noin vain lahjana. Virressä kiitetään siitä, että ihmisen työ on kantanut hedelmää. Nimittäin ellei taivaallinen Isä anna kasvua, ellei luonnon jokavuotinen uuden elämän ja kasvun ihme toteudu, ei ihmisillä ole ruokaa – eikä tulevaisuutta.  Meidän ravintomme syntyy edelleenkin ihmisen työn ja Jumalan luomishyvyyden yhteisenä tuloksena.  Meillä on aihetta kiittää Luojaa, kaiken elämän ylläpitäjää, joka on kutsunut meidätkin mukaan tekemään työtä hänen luomakunnassaan.

Harva meistä nykyään viljelee maata.  Ympäristön kanssa me olemme kaikki tekemisissä. Ajatus siitä, että meidät ihmiset on asetettu hoitamaan tätä maailmaa on tärkeä. Vaikka Aukusti Koskimies ei tätä virttä kirjoittaessaan sitä osannutkaan arvata, se on nyt edelleen ajankohtainen. Jokaisella meillä on vastuumme siitä, että hoidamme yhteistä maapalloamme hyvin.

Virren lopussa on tärkeä muistutus:  Jos olemme voineet omalla työllämme saada aikaan tuloksia, tarkoitus ei ole, että nauttisimme niistä itsekkäästi.  

Suo, että ilomielin

myös jaamme leipämme

ja sydämin ja kielin

sua lakkaamatta kiitämme.

Tulosta sivu